perjantai 14. lokakuuta 2011

Reeniä reeniä!

Erittäin älykäs tokokoira! :D


Ollaan Demin kanssa reenattu muutamaan otteeseen Mutalankoululla omalla aikaa tapatreeniä, seuraa ollaan saatu Sarutosta& Riiviöstä sekä Sannasta Ralfin kanssa.

Aluksi kierreltiin vaan pitkin aluetta, ja vähitellen alettiin sitten kävelemään ns. kohti toisiamme, mutta kuitenkin hyvän turvavälin kanssa. Demi kesti kyllä tosi hyvin vaikka pimeäkin yllätti, muutaman kerran tietty piti räksyttää, mutta sekin loppu taas tosi nopeaan ja neiti tarjosikin kontaktia mielellään. Loppua kohti jätin Demin kiinni tolppaan talon taakse (Demillähän on sellaista pientä ongelmaa että jää huutamaan perään jos jää jonnehin kiinni), aika pitkään se huusi mutta lopulta kun hiljeni, niin sitten myös oli hiljaa, ja kun palasin koiran luo (20min joista oli ehkä 10min täysin hiljaa) myöhemmin makasi se rentona maassa *Jes* . Lopuksi vielä vähän käveltiin Ralfisen kanssa, että jäi sitten rauhallinen hyvä fiilis. Kotiin kun lähdettiin niin Demiä lapsetti aivan kamalasti, riehui vaan! Matkalla ikävä kyllä jouduttiin ohittamaan koira joka rupesi haukkumaan Demille, noh siihen sen piti sitten taas kohdalta haukahtaa takaisin, mutta palasi nopeasti kontaktiin, ja juoksikin pyörän vierellä oikein näppärästi kontaktissa ;) Sitten juuri ennen kotiovea, tuli vielä kaksi koiraa, mutta niille hieno tyttö ei sanonut mitään, kun saatiin juuri käännyttyä pihatielle ennenkun tuli "kohtaaminen", mutta vieraat koirat kuitenkin kerkisivät n.5-10m päähän :)

Sitten treenattiin myös eilen, mulla oli molemmat koirat mukana. Demin kanssa toko seuraamista ja maahan menoja, siis ei oo todellista miten paljon tuon seuraaminen on parantunut! Ottaa kontaktia, ja ei ohita (ainakaan alle 10m seuruu pätkissä ;) ), mutta ikävä kyllä poikittaa edelleen muttei kuitenkaan niin paljoa kuin alkuun. Pitää ensi kerralla ottaa kuvamateriaalia!

Välillä treenasin Armasta, seuruuta ja sivulle tuloja + erinäisiä temppuja, ihan vaan mielenvirkistyksen vuoksi, tosi hienosti oli, ei kiinnostunut Riiviöstä eikä sen puoleen Ralfistakin, vaan oli ihan TÖISSÄ. :D Parhautta. Demi joutu oleen autossa, ja antokin siitä hiukan rotestia, mutta rauhottu nopsaan. :)

Lopuks vielä Demi ulos autosta ja taas vähän seuruuta & sivuilletuloja sekä maahan menoja, edelleen tosi hienosti teki, ainut että sivulle tulossa KILJUU ja hyppää kylki eellä jalkaan. Noh hyvään sivulle tuloon lopetettiin sitten toko ja palattiin ohitustreeniin. Hienosti kontaktissa meni lavastetut ohitukset, mutta sitten kun kentän reunaan tuli oikea vieras koira niin sille piti sitten räksyttää, tästä suivaantuneena päätin, että nyt muuten jallitetaan sitä koiraa, ja tästä Demi olikin ihan järkyttynyt, että miksi myö nyt poistutaan kavereiden luota ja seurataan jotain tollasta, rupesi kiljumaan, mutta ei ainakaan rähissyt vieraalle koiralle :D Liitin myös ohitukseen sanan OHI, kun tähän asti oon aina vaan hokenut, että "mennään", niin nyt annoin tilanteelle ihan uuden nimen, että ei pitäisi olla siitä kiinni oikeissakaan ohitustilanteissa, että sanasta mennnään on negatiivisiä räksytys muistoja.


Loppuun sitten otettiin taas sellanen rauhottumisrinki, eli siis omistajat juorus omiaan ja koira joutu tyytymään sivusta seuraamiseen, vähän jouduin huomauttelemaan turhautuneesta piipityksestä mutta muuten jakso tosi kivasti seurailla vaan sivusta.

Kokonaisuudessaan oon tosi tyytyväinen tuohon elikkoon, jopa mieli halajaisi oikealle toko kurssille, nyt kun taas luotan siihen, että se osaa käyttäytyä koiraporukassa tosi näppärästi. Mutta ei sillä joku mulle tässä taannoin sitä sano, että useat kentällä tosi taitavat koirat, on siviilissä sitten remmiräyhiä - jännä minusta, mutta näin asia näkyy voi olla. Eli ehkä mun urpo ei ookkaa niin toivoton miltä se aina välillä tuntuu. Fiilikset on nyt kyllä aikasta katossa tota elikkoo kohtaan! :)

Ps. Huomenna ois Armaan aksakisat, voi helkutti et jännittää :s Ei muuten mut ois eka nousumahdollisuus niiiiinnnnnnn


tiistai 11. lokakuuta 2011

Tavat ja taidot -kurssi!

Noniii, aloitimme sunnuntaina Demin kanssa Tavat ja taidot - kurssin. Kurssi on Koirakoulu Vihmerän järjestämä, ja koulutus perustuu siellä vain positiivisella kouluttamiseen, koulutusohjaajana toimii Irene Turunen

Kurssi oikeastaan alkoi jo 2vkoa sitten, ensimmäinen kerta oli n.3tunnin luento nykyajan koiran "johtamis" käsitteistä ja koiran stressistä. Paljon oli hyvää, mutta paljon oli myös mielestäni porsaan reikiä tässä teoriassa, että koiraa ei kielletä, eikä koiralle anneta pidätteitä, vaan koiraa ainoastaan palkataan oikeasta. Esim. tilanne että koira syö kakkua pöydältä. Kyllä minä koiraa moisesta kiellän, olenpa sitten miten kurja koiran omistaja tahansa. Nykyaikaisen muotin mukaan koiraa pitäisi kehua siitä sitten kun se suvaitsee lopettaa - itse näen tämän vain kehumisena kakun syönnistä, enkä suinkaan sen kakun syömisen lopettamisen kehuna. Noh joo, mielestäni tämä menee jo liian ääripääksi koulutustapana, mutta jokainen tyylillään.

E n s i m m ä i n e n käytännön kerta.

Kurssin aluksi ohjaaja tervehti kaikki koiran omistajat & koirakot, ja tämän jälkeen aloitettiin sitten aluksi ihan kontaktin otolla - sen vahvistamisella. Käsiin namipalat, ja kädet sivuille, ja palkkaus koiran kontaktin otosta. Demi otti todella hyvin kontaktia, ja mukana kun oli naksutin, niin neiti oli aika vastaanottava, eikä tuijotellut nami käsiä kun muutaman kerran, äkkäsi hyvin että äippäää pitää tuijottaa. Sanoikin kouluttaja, että koira on kyllä hyvin sisäistänyt naksuttimen , vaikka ei hirveemmin sitä olla edes ehdollistettu.


Sitten halukkaillekin jaettiin naksuttimia / purkin kansia, ja kaikki vääsivät ehdollistamaan koiriaan naksulle, tämän aikana me Demin kansa tehtiin jotain istu - maahan - seiso jne. peruskäskyjä ja naksunkera palkkaus.

Sitten oli myös luopumista, käteen nami, ja sitten kun koira ei enää tavoittele namia niin koura auki ja palkkaus. Vähän aikaa meni possulla ymmärtäessä, että mikä idea tässä on, kun ollaan tuota tehty, mutta silloin olen yhdistänyt siihen kiellon "ei ota" ja nyt piti olla mitään sanomatta.

Sitten vähän lähdettiin käpsimään yhdessä 9 muun koirakon kanssa ympäri kenttää, toiset lähemmin toisiaan ja toiset enenpi kentän laidoilla, aina kontaktista palkkaus (tai jos oli koira jolla oli jo hyvä kontakti niin säännöllisen epäsäännölliseen palkkaus). Kerran Demi haukahti kun yliarvioin neidin ja kulin liian läheltä käppänää joka antoi ääntä, mutta sekään ei mennyt rähinäksi, vaan yksi haukahdus, ja takaisin kontaktiin :) Sitten palattiin takaisin omille paikoillemme, ja silloin nuori saksalaislapsonen kulki aivan meidän takaamme, niin sillekin piti haukahtaa, mutta sekään ei mennyt rähinäksi, joten tosi tyytyväinen olen.

Lopuksi rauhoiteltiin koiria silittelemällä, ja Demi otikin asian hyvin ja olikin pitkälleeen jo maassa hyvin nopeasti. :D Saimme kouluttajalta vähän erikoiskohtelua, koska Demin kanssa päämääränä olisi saada tuo haukkuminen pois, joten saatiin lähteä kentältä muutaman minuutin aikaisemmin kuin muut, niin Demi ei joudu enää lähtö ruuhkaan ja kiihdy siitä, vaan se jää rauhalliseen mielentilaan treeneistä. 


Olen kyllä tosi tyytyväinen Neitikoiraan joka haukkui K A K S I kertaa koko tunnin aikana, vaikka olisin odottanut vähintään sekoamista kun muutkin koirat haukahtelivat siellä, ja Demi provosoituu siitä yleensä aika helposti :O

Nyt odotan kauhulla aloitteleeko neitikoira juoksuja, halausin tosiaan käydä kurssin loppuun, ja katsoa saataisiko me tällä kurssilla lopultakin kukistettua remmiräyhääminen kokonaan. Kun nyt ollaan vieläkin siinä tilanteessa, että vastaan tulevan koiran luokse me päästään hiljasena, mutta sitten Demin on pakko sanoa se "viimenen sana" ei jää rähisemään, mutta kuitenkin haukahtaa / kiljuu ja se ärsyttää minua suunnattomasti, tietty tää on helvetin suuri edistys siihen nähden mitä koira oli kun tuli mulle (muistelmia viime talvelta: Demi haukkurähisimurisi karvat oikosellaan jokaisen koiran minkä näki, ja hihnan mitan yritti riuhtoontua kohteen luokse).

Näillä mennään. :)

lauantai 8. lokakuuta 2011

Päivitttelyä.

Yritän nyt etes vähän jotain kirjustella meidän hiljaiselosta..

Demiä olen nyt yrittänyt opettaa vetämään - Saruton & Riiviön avustuksella. Saisi nyt tuo neiti kiinni jutun jujusta, niin voisi sitten tilata sille kunnon vetovaljaat & mahd. vedättää Riiviön kanssa sitten. Ja tosiaan yksin siitä ei tullut mitään kun yritin saada Demin tajuamaan, että sen pitää kulkea pyörän edellä ja vetää, ja senkin pitäisi sitten tapahtua luvan kanssa. Kätevintä oli siis pyytä Saruto helppailemaan, kun Riiviö osaa vetää, eikä välitä muuttuvista tekiöistä, ja Demillä puolestaan kisavietti herää henkiin siinä vaiheessa kun kaveri menee himpun verran edellä. Näin ollen Riiviö vaan edeltä menemään ja myö perässä, kyllä se sitten lopulta alko tajuta, ettei turha riehuminen kannata, ja väsyttää ittesä vaan turhaan, jos kisoo koko ajan Riiviötä vastaan (vaikka välillä tietty pitää yrittää ohi ;) Pitääkin kokeilla ensikerralla et jos laskee painaan ohi, et ymmärtääkö jatkaa vetoa). Kerran on myös Armas ollut mukana, mut se meni jo mulle vähän haastellisemmaks kun myö ei olla aina tien ainuat liikkujat, joten saapi välillä ihan kunnolla kerätä koiria vastaan tulevien tieltä.


Pätkää kesältä kun Riiviön kanssa oltiin vetolenkilä. :) Luojan kiitos mun tietokoneesta puuttuu kaijuttimet joten mullei oo hajuukaa mitä selitän tuolla videolla :D



Noh laitettaan nyt sit viel vetokuvakin. :D
Muuta ihmeempii kai ei meidän elämään, Armas on oloneuvoksena, juoksee lenkillä mukana, mut mittään ihmeempiii sen kaa ei olla kyl nyt tehtynä. 


Kuvia onneks on: 






Laittellaanpas loppuun muutama ylimäärä kuva :D






Suunnitelmia tulevalle toki on myös, tarkoitus olisi Armaan osalta vielä kokeilla tämän vuoden puolella sitä viimeistä nousunollaa, sekä myös ainakin Voittaja näyttelyssä käydä kehillä. Demin puolestaan pitäs oppia vähän vähemmän pitämään äänestään.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Huipulla tuulee!

On taas aivan mahtava viikonloppu takana! Olimme Armaan kanssa Lieksan kaksipäiväisissä agilitykilpailuissa osallisena, lauantaina agilityradalla ja sunnuntaina hyppyradalla.

Lauantaille oli ilmottautunut vain kaksi mediä, Armas näistä toinen. Radalle lähdin aika luottavaisena, rata oli ihan järkeen käypän oloinen, ja koirakin tuntui olevan aika liekeissä. LUVA jäi taas 5vp päähän, kun sössin kepeille viemisen TAAS!!! Ärsyttää kun itte pilaa koiran puhtaan radan :/ Noh joka tapauksessa vitosellakin päästiin korkeimmalle palkintomallille, 1/2! :)


--

Sunnuntaina jatkettiin sitten hyppyradalle. Fiilikset rataa kohtaan olivat hyvin hyvin alhaalla, koira napsi multa käsivarret jo pienille mustelmille ennen rataa kun kävin kokeilee lämmittely alueella olevat kepit - kuumui niiiiiin pahasti. Siinä sitten omaa vuoroa odotellessa Armas alkoi jo olla sen oloinen, että pystyi näkemään sieluni silmin kuinka se heiluttaa minulle tassuaan ja sanoo "juokse vaan akka keskenäs"!


Noh radalle lähdettiin yhdessä, ja koira lähtikin ihan kivasti mukaan, ja oli suorastaan liekeissä taas! Olin päättänyt, että kepeiltä ei tänään virheitä oteta, ja hidastinkin koiran  KUNNOLLA  kepeille, ja sehän meni ne PUHTAASTI! Jes! Radan päätteeksi kuului sitten kuulutus, että puhdas rata.

Näin ollen lopulta Armas sitten sijoittui 2/7 saaden puhtaalla radalla LUVAn!

Huipuista huipuin Armas <3

tiistai 13. syyskuuta 2011

Kaikin puolin terveet lapsukaiset!

Demi & Armas kävivät tänään terveystarkissa! Armaalta tutkittiin uusiksi silmät sekä polvet ja Demiltä puolestaan silmät, polvet, sydän sekä selkä, lonkat ja kyynäreethän neidiltä on toisien juoksujen jälkeen kuvattu jo aikaisemmin, joten ne jätettiin tältä erää sitten pois, katsotaan vanhempana sitten uudelleen.

Kokonaisuudessaan terveystulokset näyttävät nyt sitten tältä:

Armas
Silmät - OK, ei perinnöllisiä silmäsairauksia (06/07/10 & 13/09/11)
Polvet - 0/0 (06/07/10 & 13/09/11)
Sydän - terve, ei sivuääniä (06/07/10)
Lonkat - A/A (06/07/10)
Kyynäreet - 1/0 (06/07/10)
Kaularanka - terve (16/05/11)

Myös ykkösen kyynärpää on epävirallisesti kuvattu uusiksi paristakin suuntaa 16.05.2011, jolloin jalasta ei löytynyt mitään nivelrikkoon viittaavaa, vaikka vuosi sitten minulle kennelliitosta moista väitettiin, että siellä jotain muutosta olisi.

Demi
Lonkat A/A (11/08/10)
Kyynäreet 0/0 (11/08/10)
Polvet - 0/0 (13/09/11)
Silmät - OK, ei perinnöllisiä silmäsairauksa(13/09/11)
Sydän - terve, ei sivuääniä(13/09/11)
Selkä - terve (13/09/11)

JESS!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Molempina päivinä paras!


Pitkän, n. vuoden kestäneen kisatauon jälkeen palasimme Armaan kanssa taas agilityradoille, ja kyllä kannatti!

Lauantaina starttasimme VarPSin kisoissa, jotka olivat sorapohjaisella kentällä. Kisoihin oli ilmoitettu vain neljä medi1 koiraa, joista me Armaan kanssa starttasimme viimeisinä. Paineita ei juuri ollut, kun kolme muuta koiraa oli ottanut hylsyn, niin ei meillä sen huonommin voisi mennä.

Rata alkoi kahdella hypyllä, tämän jälkeen rengas ja siitä jatkona puomi. Armas oli puolessa välin puomia kun minä edes pääsin koko puomin luo ja keskisikin sitten hypätä kontaktin yli kun en ollut karjumassa vieressä kuin palosireeni hiljentämässä vauhtia, 5vp. Siitä sitten oli vienti putkelle, ja perään pari hyppyä, näissä ei taina mitään olla, mutta sitten tuli keinu. Nooh herrahan tietysti odotteli minua jo puolessa välin keinua, kun minä yritin saada luuni keinule asti, siinä odotellessaan Armas keksikin kääntyä takaisin päin, ja mie olin ihan, että elä nyt helekutti soikoon kiänny takas. Siinä hetken tilannetta jännitettyäni, Armas teki yhtä siron käännöksen kuin äsken ja palasi keinun meno suuntaan, ja suoritti keinun normaalisti loppuun. Tästä ei virheitä kun keinun molemmat päät pysyivät ilmassa koko tämän apinoimisen ajan, ja kuuluikin yleisöstä kommettia "se on sirkuskoira!". Keinun jälkeen oli pari hyppyä, joista toisen riman Armas otti alas, kun unohti taas, ettei omista siipiä, siitä 5vp.  Siitä sitten A:lle, ja sitten suoraan edessä kepit, oli muuten hankala tuoda kepeille kun ne oli niin suoraan siinä eessä, noh jotain sählättiin niin 5vp. siitä sitten. Kepeiltä oli hyppy, putki ja sitten vielä viimeinen hyppy, näissä Armaalla ei ollut enää mitään ongelmaa.

Niin sitä sitten tehtiin ainoana medi1 luokan koirana tulos, ja näin ollen voittokotiin, tosin ilman LUVAa! Sij. 1/4 ja ratavirheet 15vp, ja ihanneaika alitettiin 9sec.


Palkinnoksi lahjakortti seuran seuraaviin kisoihin, koirien vesilelu, pari luuta sekä muutama koiran keksi. Vähän jäi masentamaan kun ei ruusukkeita ollut :(

Sunnuntaina sitten suunnattiin Pieksämäen Palveluskoirayhdistys RY:n järjestämiin agilitykisoihin, agilityB-radalle. Kisat järjestettiin hallissa, joten miun luotto meni siinä sitten, kun hallissa hajut jää niin paljon pahemmin seisomaan kun kentällä, niin epäilin Armaan jäävän haistelemaan vaan, kun aika moni koira sitä teki. Medi1;siä oli ilmoitettu 6, mutta oli yksi pois jäänti. Armas startttasi toisena. Jo rataan tutustuessa kävi ilmi, että ihanne aika oli todella kova, eikä sitä tultaisi varmasti hevillä alittamaan.

Radalle lähdettiin sillä asenteella, että jos tulos saadaan niin ollaan jo voittajia. Rata alkoi kolmella hypyllä, joista ensimmäisen Armas laitto sileäksi, siitä 5vp. Oli kyllä oma mokani, kun jätin koiran aiiivaan liian kauas, niin ei sitten osannut hahmottaa hyppykohtaa. Hyppyjen jälkeen oli putki, siitä hyppy, hyppy, A , hyppy, putki, hyppy, puomi. Puomille otti kontaktit tosi hyvin. Siitä sitten hyppy ja kepit. Meillä on kyllä joku keppi kirous nyt, vienti kepeille kusi taas, ja tuomari tuli tosi lähelle, ja vieressä näytti että kielto, ja sitten vielä yskäisi, tästähän pieni rasilialainen tykkäsi hyvää, rupesi sitten räksyttämään tuomarille, ennenkun sitten oman ajan räksytettyään suostui jatkamaan matkaa, ja suoritti kepit hienosti loppuun saakka. Kepeiltä matka jatkui hypyn kautta keinulle, ja keinusta putkeen, ja tämän jälkeen sitten vielä kolme hyppyä ennen maalia.

Näin ollen tulos oli 7,70, 5vp kepeiltä ja 2,7sec yli aikaa. Tämä riitti ykkös sijoitukseen - 1/5! Tällä kertaa kuitenkin kolme koirakkoa teki tuloksen medeissäkin. Kukaan ei kuitenkaan mini taikka medi koirissa saanut ihanne aikaa alitettua, eli siis kovat olisi ajat saanut olla.


Palkinnoksi tuli lahjakortti seuran järjestämiin kisoihin, pokaali, ruusuke sekä ruisleipää :D

Vielä loppuun kyllä pitää kommentoida, että olen tosi tyytyväinen koiraan, joka ei vuoteen ole kisannut (agirodun joukkue skabaa lukuunottamatta) ja treeneissäkään ei olla montaa kertaa käyty. Mutta olihan se jo tiedossa tietysti, että Armas on koira jolle useat toistot eivät sovi, vaan sillä pysyy motivaatio korkealla kun vain satunnaisesti harrastetaan. :) Saman huomasi kun oli nuo Porin, Kuopion ja Joensuun näyttelyt peräkkäisinä viikonloppuina, Joensuussa Armas väisti tuomaria jo ihan mahdottomasti (siihen verrattuna miten oli Porissa ja Kuopiossa), eikä varmasti sen takia, että olisi pelännyt, vaan koska perseili ihan vaan tympääntymistään.